tiistai 22. marraskuuta 2016

Villaa talveen


Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 


Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 


Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 


 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 


Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 


Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 


No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 


Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 


 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.  

tiistai 27. syyskuuta 2016

Sinistä silmäniloa

Elokuun ensimmäiset ja viimeiset jäi välistä, syyskuulla sentään muistin tulla kylään blogin puolelle. Kuvat on ala-arvoisesti kaikki suoraan instakuvia, jossa myönnän olevani helpommin aktiivinen kuin täällä, kiitos mm. bloggerin hankalan käytettävyyden ainakin nykyisellä puhelimellani. 

Seli, seli, käsi sydämellä kuitenkin totean, että toivon jaksavani pitää blogin hengissä, toivottavasti pienen hiljaiselon jälkeen taas uudella puhdilla aktiivisemmin. 

Synttärilahjaksi pojan kaverille 5-paita alikeompeluna.

Valikoin tähän sinisiä asioita elo- ja syyskuun ajalta.  


Miehelle neuloin metso-kuvioiset villasukat Norjan reissulta Rema1000- kaupasta ostetusta Mor Aase-langasta. 


Samoista langoista itselle vähän marisukkia matkien villasukat myös. 


Ja numeropaitojen jatkeeksi sai kummipoika t-paidan omalla etukirjaimellaan. 

Toivottavasti palaan pian :D  (voiko niin toivottaa postauksen lopuksi?)  Ja toivottavasti tekin pysytte vastaanottimien ääressä :D 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun viimeiset


 Vähissä tuntuu ompeluaika olevan, mutta jotain pientä vielä on heinäkuun aikana valmistunut. 


Tuttiketjut ompelin pikaisesti jonain tavallisena torstaina. Minulta tilattiin yksi, mutta teinkin samantien neljä. Värinä räväkkä musta-valkoisuus. Isoin pallo on Optista omenaa ja pilkullinen kangas jotain nimetontä puuvillaa. Harvassa olevat pilkut ja seepran näköiset raidat on leikattu Marimekon värikkään kankan mustavalkoisista osista. 


Kummilapselle ompelin vielä toiset ohuemmat tankokenkätossut.  Olennaista näissä on pohjassa oleva reikä minkä avulla tossun saa puettua tankokengän päälle. Tankokengillä hoidetaan kampurajalkaa ja ne näyttävät aika tavallisilta nahkasandaaleilta, joiden pohjassa on kisko. Kiskolla kenkä kiinnitetään tankoon joka pitää jalat halutussa asennossa, ja korjaa jalkoja/jalkaa kohti oikeampaa asentoa.

Tavaraähkyn myötä kirppareilla kulkeminenkin on jäänyt (Mihinköhän se aika sitten menee jos ei juuri ollenkaan enää ompeluun tai kirppareille? Ehkä se on arki joka syö kaiken ajan? ).  


No, sitten perään pyörrän puheeni; tuli nimittäin useampi kirpputori kierrettyä vastikään vähän suuremmassa kaupungissa. Jotain onneksi löytyikin, mutta osasin myös jättää ihanuuksia toisten löydettäväksi, kun en saanut itseäni vakuutettua ko. tavaroiden tarpeellisuudesta.  Keltainen purkki oli kuitenkin pakko pelastaa, sillä kun oli jo muutamia kavereita meillä odottamassa. 

Toinen hauska löytö on tuo mustapohjainen kasvikankaasta ommeltu tyyny. Kangas on ymmärtääkseni vanha, ja olisikin hauska tietää sen alkuperä? Vinkatkaa jos tiedätte? 

Perkkasin tyynyn auki, hävitin haisevan sisuksen, paikkasin kulmien kulumat ja ompelin tyynyn yhdelle sivulle vetoketjun tulevia pesuja helpottamaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

LPS-applikaatio

Kiire on paras motivaattori, vai miten se menikään? 


Ystävän lapsella oli syntymäpäivät heinäkuulla ja tiesin että tykkäyksen kohteisiin kuuluvat mm. Little st pet shop- otukset.  Edellisenä päivänä taas sain päätettyä että tokihan minä ompelen jotain osto-otuksen kaveriksi, ja teemakin on selvä.


Applikoinnissa käytän hyvänä apuna kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Tulostin sopivan yksinkertaisen kuvan, ts. vähän varjostuksia sisältävän ja selkeästi paloihin jaettavan kuvion, ja siirsin sen läpipiirtämällä kaksipuoliselle liimakankaalle.  Pisin vaihe on ajella kuviota kasaan tiheällä siksakilla, Hikeä nostattavin vaihe oli saada silmät näyttämään suorilta/mallikuvan kaltaisilta.


Vielä hienompi olisi toki ollut sama kuva kuin lahjaksi annettu otus, mutta siihen ei aikataulu revennyt enää, kun en ajoissa tajunnut :D 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mun kotoni

Taas uusi kaappi olohuoneen nurkassa! 
Ja se on kauan haaveilemani liinavaatekaappi malliltaan, sopii korkeudeltaan ja leveydeltään tuohon täydellisesti. 


Tämä on koivua ja koivuviilua, ja rakkautta ensisilmäyksellä kierrätyskeskuksen takavarastossa. Myönnän ihastuksenkin astuneen kuvaan kun hinnan kuulin. 


Edellinen tiikkikaappi löysi tiensä työhuoneen pitkän pöydän alle säilytystilaksi, ja jokunen vähemmän tykätty tulee lähtemään uuteen kotiin lähitulevaisuudessa, jolloin lipastoruletti voi taas lähteä käyntiin koko talossa :D   


Olen konMarini lukenut ja päättänyt että tavarat joista tykkääminen on kyseenalaista, ja joita en koe haluavani säilyttää, saavat lähteä kiertoon. Pikkuhiljaa.  

Torin kautta löysin kaksi Marimekon Kulkue-raporttia verhoina, ja toinen niistä päätyi rimakehikkoon pingotettuna makuuhuoneen seinälle. Osoitteen piti olla leikkihuone, tai ehkä työhuone, mutta jotenkin tässä kävi näin, no äkkiäkös sen siirtää.. 


Sinivihreät tyynyliinat nukkumatyynyissä on Marimekon trikoota, itse nekin ompelin. Ovat kyllä ihan huippumukavat käyttää! 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Juhannuksen ompelukerho

Versonpuoti järjesti ompelukerhon, johon sisältyi tilattava yllätyskangas ja siitä ompeleminen juhannuksen aikana. 

Hyvissä ajoin esipesin kankaan ja kuivatin kesätuulessa. Tein jopa (harvinaista minulle!) testiversion toisesta kankaasta, että uskalsin leikellä samalla kaavalla tämän the kankaan.  



O niinkuin ompelukerho.

Tein neppihalkion eteen ja kanttasin reunat samalla kankaalla. Ja voi miten mukava olikin kantata yhteistyökykyisellä peitetikkikoneella. 


Juhannus meni kuitenkin osittain toisenlaisissa maisemissa kuin ompelukoneiden äärellä, joten ehdin lopulta ommella ja kuvata vasta maanantaina juhannuksen jälkeen. 


Pienemmälle tytöistä ompelin kesäheinämekkosen liehuhelmoilla Versonpuodin ruusuhuivi-trikoosta.


  Vyötärösaumaan laitoin framilonin, eli ohuen kuminauhan rypyttämään vyötärön nätisti.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Reissuvaatetta part 1


Isommalle poitsulle ompelin muutamia paitoja reissuunlähdön alla parisen viikkoa sitten.


Pari vuotta sitten tein H:lle paidan jossa applikoituna numero 3. Nyt ikä lähentelee jo numeroa 5, siispä saa nelonen jäädä välistä. Vitonen on ensin ommeltu kankaaseen mallin mukaan niin että alapuolella on toinen kangas. Ompelun jälkeen leikkelin paitakankaaseen vitosen muotoisen reiän ja jätin puolisen senttiä reunaa rullautumaan pesussa. Tämän paidan olkapäillä takana on lyhyet hapsutkin pojan toiveesta, vaikkei ne kuvassa näykään. 

Hapsut lienee muodintapaista tällä hetkellä, joten niitä siis enemmänkin. 


Hapsuja on tullut tehtyä myös tyttöjen hihattomiin toppeihin.  Ennen hapsujen leikkausta näytti kuin olisi tulossa toppeja kiinteillä ruokalapuilla..


Hupparitkin on isommalla pojalla kaikki pieniä ja puhkikulutettuja. Tämä syntyi eri collegekankaiden jämistä, enkä tehdessä osannut päättää onko värit hienot vai karmeat yhdessä. Käytön myötä olen kallistunut ensimmäisen puolelle.


Kesälomareissu tuli tosiaan tehtyä hienoihin maisemiin; Tornion kautta Norjaan ja Inarin kautta kotiin. 


Taisin itse ensimmäisenä potea koti-ikävää, ja myönnän, että osa ikävästä kohdistui etenkin ompeluhuoneeseen. Ennen reissuunlähtöä oli toki perinteinen viimetipan ompeluinspis, ja totesin että meistä on Bernina220:n kanssa tullut entistä parempia kavereita keskenämme..  

Aikas mukava tunne reissun (ja pesun) jälkeen viikata niitä uusia vaatteita kaappeihin ja huomata että nehän tulivat meille jäädäkseen, eikä vain reissun(muka)vaatepulaa helpottamaan.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Raikkaan turkoosi Paratiisin puutarha

Turkoosi Paratiisin puutarha (Verson puodista) oli nähtävästi taas yksi kangas joka leikkautui vaatteiksi ja pääsi kokonaan käyttöön samantien. 

Oma ekaluokkalainen sai paitapinoonsa uuden värikkään peruspaidan lisää, kunnon kuva vain on jäänyt ottamatta, 


Susirumiin hyökkäysvaunuihin (joita myös yhdistelmävaunuiksi olen kuullut kutsuttavan) ompelin pitkän vetkuttelun jälkeen vaunuverhon, ainaisen harsonvirittelyn tilalle. Toinen puoli mustavalkoista ohutta puuvillaa. Ja kuvanottohetkellä nuo tätä asiaa varten jo vuosi sitten ostetut renkaatkin oli suurin osa vielä hukassa.


Ja viimeisenä vielä, ihanalle kolmevuotiaalle lahjaksi peplumin kaavaa jatkamalla tehty mekkonen/tunika. Pitkät hihat on sääskien takia kesälläkin tarpeen.


Muutama hassu tilkku jäi, pitää jemmailla johonkin tilkkuprojektiin vaikka?

torstai 2. kesäkuuta 2016

Crossbody laukku

Siis kuinka kauan onkaan jo jonkinlaiset crossbody laukut olleet muotia, tai sellaisia jokaisen käytössä olevia?  Ja minä olen raahannut joko valtavaa lastentarvikelaukkua tai ranteessa roikotettavaa valkoista nahkalaukkua (joka taitaa enemmän harmaa olla tätä nykyä..) 


No, jonain iltana, sopivasti ennen seuraavan päivän kaupunkireissua muistin, että tosiaan, sellainenhan mun on pitänyt tehdä itsellenikin, kun tytöille jo hapsulaukut vastikään tein. Hain pihalta tuulettumasta Nahka Albertin mustat nahkahousut, ja leikkelin niistä mutu-tuntumalla laukun johon sopii lompakko ja puhelin, muttei muuta. Housut olin ostanut jokin aika sitten kirpputorilta juurikin tälläistä uusiokäyttöä ajatellen muutamalla eurolla. 

Vetoketju on joku jemmaus paikallisen liikkeen loppuunmyynnistä; tuollainen hailakan persikka tai vaaleanpunainen väriltään. Laitoin kontaktiliimalla väliin huopakerroksen tuomaan ryhtiä laukulle. Vuorikangas on Verson puodin Ruusuhuivi-trikoota.  Renkaat ja klipsi jemmattu jostain, ehkä mainos-avaimenperästä tuo klipsi ainakin, ja huolella säilötty, jotta nyt oli mistä ottaa.


Tykkäsin käyttää, ajoi asiansa, kukaan ei nauranut (heh heh). Vähän oli 'jotain-hukassa'-olo, kun kädet oli ennen ostoskassien kertymistä vähän aikaa tyhjät.. No ei olleet kauaa. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Vaatetta mun 'vauvalle'

Välillä ihmettelen, että mitä nykyinen 4v on pitänyt päällään ollessaan noin 1-vuotias. (Pitäisi ehkä katsoa sen aikaisia blogipostauksia?)  Nimittäin nuorimmaisella ei meinaa olla tarpeeksi vaatteita, isoveljen vanhoja ei löydy kuin muutamia jemmasta, enkä niitä muista hävittäneenikään...hmm.. 


No bodypulaan tein muutamia lyhythihaisia bodyja kesää varten. Kokosin mieluisia jämäkankaita ja lopputulema oli kolme hauskaa bodya. Näiden myötä peitetikkikonekin tuli taas asteen tutummaksi ja tikki varmemmin sinne minne pitikin. Se kantinkääntäjä kyllä houkuttelee, kun ehtisi etsimään netistä ja tilaamaan. 


Huppari ja housut oli seuraavana listalla.  Hauskaa kun tämänkokoisiin vaatteisiin vielä löytyy hyvin kaapista kankaita.  


Kirkkaan lime joustofrotee taitaa olla Metsolan kangasta. 


College-housuihin kokeilin vinoa valenappilistaa. Nappeja oli kyllä vähän, mutta päällä ainakin näytti kaksi riittävän hyvin. Alempana olisi mennyt jo haaroihin piiloon, ylempänä ainakin tämän hupparin alle.  Nimimerkillä; laitoin ensin 'vain' kolme, muttä vähensin vielä kahteen. 


Seuraavaksi tarvittaisiin ehkä takki? ja lisää housuja.. ja ja kaikkea.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kastemekko made by Irinka


Sain taas ommella tilauksesta kauniin yksinkertaisen kastemekon pienen neidin ristiäisiin. 


Malli mukailee ennentekemiäni mekkoja, ja on ohuehkoa pellavaa, tai ehkä pellavasekoitetta. Edessä kaula-aukosta alkaen on ohuet hiuslaskokset. 


Huomasin että yhtään kokonaista mekon näyttävää kuvaa en tainnut ottaa? Muistelen kyllä ottaneeni, joko puhelimella tai kameralla, mutta en löydä... olisko joku katkos ajatuksissa vai kuvien siirrossa koneelle?  


 Sinisenturkoosia Irinka-merkkiä en viitsinyt sivusaumaan laittaa :D Mutta tuotemerkkinä, joskus tarvittaessa tekijän löytämiseksi ompelin nimi-nauhan vuoren alareunaan sisäpuolelle.